ATAKHAMA: Existence Indifferent 4- / 5
Scythe, Stalker Music 05/2005
Vuonna 2004 Funeris Nocturnumin tuhkista nousi Atakhama vahvistettuna uudella laulajalla ja bändi on vihdoin julkaissut esikoislevynsä Existence Indifferent. Nopeaa ja teknistä death/blackia hyvin Zyklon maisessa hengessä. Pituutta levyllä on mukavat 41 minuuttia ja risat ja tämän ajan täyttää mainiosti levyn 9 kappaletta.
Heti alkusävelistä asti nousee mieleen vertaus norjalaiseen Zyklon orkesteriin. Sopivissa määrin black metal vivahteita, mutta enimmäkseen death metallia. Välillä otetaan askel Cannibal Corpsen suuntaan, välillä parin viimeisimmän Emperorin suuntaan, kerran tai kaksi vieraillaan Satyricon maisissa maisemissa ja hyvin Mayhemin Grand Declaration of Warin tyylinen virvelikomppauskin löytyy loistavan 5 kappaleen Refuelling the Black Blood alusta. Lopulta kuitenkin palataan yleensä takaisin Zyklon -maiseen ilmaisuun. Levyn parhaaksi kappaleeksi nousee Atakhaman kotisivujenkin kautta mp3-singlenä julkaistu Predatory Acts, mutta kauaksi eivät muutkaan kappaleet tästä jää. Levyn viimeinen kappale instrumentaali Existence Indifferent on varsin oiva lopetus, mistä olisi vokaalien ja pienen työstön kanssa saanut ehkä levyn parhaan kappaleen.
Soundipuolella ei ole ihan onnistuttu, tai voihan olla että Atakhama haki hieman erilaista äänimaailmaa levylle, mutta tehottomat tuplabasarit vain tuntuvat hukkuvan laulun ja kitaroiden alle, eikä kitaroistakaan löydy räjähtävää tiukkuutta. Kitaroissa on käytetty säröä harkiten, jolloin tarkka soitanta pääsee oikeuksiinsa. Yhteissoitosta bändillä on laulajaa lukuunottamatta useita vuosia takana ja tämän kyllä kuulee soitosta. Vokaalit ovat varsin toimivat, joista matalat murinat ja valitettavan harvaan tarjoillut Zyklon -maiset puolipuhtaat karjaisut ovat parasta antia. Korkeampi rääkyminen on aika perinteisen kuuloista ja ilmeetöntä ja jää selvästi muita vokaaleja heikommaksi anniksi.
Levyn soundilmaailma on kylmä, hillitty, sekä selkeä. Tämä antaa tilaa hyvin jokaiselle levyn osa-alueelle, sekä soittajien soittotaidoille. Varsinkin Häkkisen Timon rumputyöskentelyä kuuntelee mielellään ja soitto on vain yksinkertaisesti lennokasta.
Existence Indifferent on täynnä osaavaa soittoa tasavahvasti koko levyn ajan, mutta omaa soundia odottaisin enemmän mukaan. Esikuvilleen hyvin uskollinen Existence Indifferent on pirteää menoa ja vasta muutaman kuuntelu kerran jälkeen avautuu paremmin. Levyllä on muutama todella hieno koukku, mutta näitä vasten levyltä löytyy myös täyteriffien kuuloisia pätkiä. Soundit ovat selkeät eivätkä jytise liiemmin, mutta sopivat tällaiseen tekniseen menoon hyvin. Pirteä avaus Atakhamalta ja jos voit pienen omaperäisyyden puutteen antaa olla vaivaamatta, niin Existence Indifferent on loistava levy.
Itse jään levyn kuulemisen jälkeen jo mielenkiinnolla odottelemaan Atakhaman elokuista Oulun Jalometalli 2005 keikkaa.